Mistä kapitalismiin saisi kohtuutta?
KUVA: Pekka Karhunen/KL |
| Asmo Kalpala |
– On aivan käsittämätöntä, että laman hoidossa keskityttiin vain pankkien pelastamiseen. Teknokraatit unohtivat ihmisen, Kalpala sanoo.
Kalpalan väite valtion velattomuudesta perustuu yksinkertaiseen laskutoimitukseen. Laman jälkeen työttömyyden hoito on maksanut veronmaksajille noin 60 miljardia euroa. Työttömyyden puolittuminen olisi pienentänyt menoja ja kasvattanut tuloja suunnilleen saman verran. Se on kutakuinkin yhtä paljon kuin valtiolla on velkaa.
Lisäksi lama aiheutti vahinkoa, joka ei ole rahassa mitattavissa. Kalpala sanoo, että Suomen kahtiajakautuminen alkoi lamasta.
– Aikoinaan ei ymmärretty, että työttömyys ja syrjäytyminen periytyvät, Kalpala sanoo.
Kalpala haluaa puhua lamasta, koska se satuttaa yhä. Hän puhuu ihmisyyden kunnioittamisesta. Siitä Suomessa on pulaa. Kalpalan mielestä hyvässä uskossa toimineet yrittäjät tekivät sen mitä yhteiskunta toivoi. He ottivat riskiä ja yrittivät.
– Valuuttaluottoja ottaneet yrittäjät uskoivat kun vakuutettiin, että markkaa ei devalvoida. Sitten epäonnistuneen vahvan markan politiikan lasku kaatui heidän maksettavakseen, hän sanoo.
Kalpala ei halua etsiä syyllisiä. Hän toivoo rakentavaa keskustelua kohtuuden periaatteesta. Taustalla on toive, että lamasta opittaisiin.
”Ihmisiä nöyryytettiin turhaan”
Kohtuutta olisi Kalpalan mukaan kaivattu myös laman velallisten kohtelussa. Hänestä laman suuri vääryys oli, että roskapankki Arsenal myi velkasaatavat julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ulkomaille noin viiden prosentin arvosta. Näin tapahtui ilman että akordia, velkojen kohtuullistamista, olisi edes tarjottu velallisille.Kalpalan mielestä saatavien myyntiperusteet olisi viimein tutkittava perinpohjaisesti.
– Pankeille sallittiin kiinteistöomaisuuden joustava arvottaminen. Velallisten kohdalla olisi ehdottomasti pitänyt noudattaa samaa periaatetta, hän sanoo.
Kalpalan mielestä on merkillistä, että virallinen Suomi on vasta nyt valmis puhumaan perinnän lopettamisesta ja ylivelkaantuneiden armahtamisesta. Perintää jatkettiin maksumoraalin nimissä liian pitkään. Suuret joukot uhrattiin, kun pelättiin, että jokunen epärehellinen yrittäjä hyötyisi.
– Ihmisiä nöyryytettiin turhaan. Samalla varmistettiin, että lama-ajan yrittäjistä ei enää ole yrittämään.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa lainsäädäntö tuntee henkilökohtaisen konkurssin. Vararikon tehnyt yrittäjä nousee nopeasti jaloilleen ja aloittaa alusta.
– Paljon kertoo sekin, että Yhdysvalloissa keskuspankin pääjohtaja alkoi pian subprime-kriisin puhjettua puhua ylivelkaantuneiden armahtamisesta. Meillä se kesti 15 vuotta, Kalpala sanoo.
Kohtuuden kapitalisti ei palvo mammonaa
Asmo Kalpala, 57, on eriskummallinen hahmo suomalainen talouselämässä. Eettisyydestä puhuva menestynyt yritysjohtaja on harvinaisuus. Ihmisyyden kunnioittamisesta Kalpala puhuu nytkin.Kalpala on harmissaan siitä, että talouselämä sortuu toisinaan turhaan puhdasoppisuuteen.
– Sellainen asenne, että yritykselle riittää lain kirjaimen noudattaminen huolestuttaa. Että yrityksen ainoa tehtävä on tehdä voittoa, hän sanoo ja perää vastuullista omistamista.
Äärimmilleen vietyinä markkinatalouden opit ja globalisaatio kääntyvät vain itseään vastaan.
– Ihminen, yritysjohtaja, ei saa vapauttaa itseään pelkäksi lain asiamieheksi. Muuten tulee kohtuuttomuuksia ja heiluriliikettä.
Kalpala sanoo, ettei halua osoitella. Sanat osuvat epäilemättä rajuja henkilöstövähennyksiä tekeviin yrityksiin. Sellaisiin joiden päämotiivi näyttäisi olevan osakkeenomistajien miellyttäminen lyhyellä aikajänteellä.
Kalpalaa ei pidä ymmärtää väärin. Mies on suuri kapitalisti. Hän vain toivoo, että sanan eteen lisätään määritelmä kohtuullinen. Elämänkatsomusta voisi kutsua kohtuuden kapitalismiksi.
– Markkinatalous on niin arvokas ja herkkä järjestelmä, ettei sitä pidätä pilata. Sen heikkouksille ei saa antaa periksi. Eikä ihmisiä saa panna tappelemaan sokeasti toisiaan vastaan.
Kalpalan mukaan numeromaailman ongelma on, että se osaa kertoa vain menneestä. Numeroista ei löydy vastausta yhteisöllisyyden rakentamiseen.
– Meillä on erehdytty palvomaan liiaksi mammonaa. Asioita voi rakentaa myös sosiaalisesti, sen olen itse nähnyt. Se vaatii työtä ja herkkyyttä, mutta on mahdollista.
Katja Boxberg
katja.boxberg@kauppalehti.fi
+358-10-665 101
